Lilymoor Yvette
virtuaalihevonen
|
LuonnekuvausLilymoor Yvette eli tutummin Ymmi. Tamma tuli oikeastaan puolivahingossa nykyiselle omistajalleen - ei Jonnan ollut todellakaan tarkoitus hankkia enää yhtään ponia ( varsinkaan shettistä ) nykyisten rinnalle. Niin siinä vain sitten kävi, sillä Ymmin hurmaavalle väritykselle ei voinut sanoa "ei". Eipä aikaakaan, kun tämä ujo, mutta sitäkin suloisempi ponitamma siirtyi Jonnan omistukseen.
Ymmiin ei voi olla ihastumatta. Se on hiukan ujo eikä ole heti kipuamassa ensimmäisen vastaantulijan rapsuteltavaksi sylikoiran tavoin. Siitä voi siis olla hankala saada mitään irti, ennen kuin Ymmi alkaa luottamaan hoitajaansa ja rentoutuu. Silloin se rakastaa pitkiä hoitohetkiä ja nauttii erityisen paljon harjan alta rapsuttamisesta. Se ei juurikaan kiukuttele hoitajalleen, vaan antaa tehdä kaikin nätisti aina satulavyön kiristyksestä suihkutukseen. Joskus ronskit otteet voivat kuitenkin saada Ymmin ymmälleen, jolloin se joko oikeasti tai ihan vain pelleilläkseen koettaa vältellä hoitajaansa ja korskahtelee silmävalkuaiset pyörähdellen. Kopitus on vielä vähän pelottava ja uusi asia Ymmille, eikä vihaiset huudahdukset ja meuskaaminen auta yhtään. Rauhallisilla otteilla ja kannustuksella kirjavan neidon saa traileriin, vaikka sitä se selvästikin jännittää. Laiduntaessa Ymmi ei ole koskaan kuulunut ylimpään ylimystöön, vaan jää suorastaan toisten jalkoihin. Siksi kovin pomottelevat hevoset ja ponit eivät ehkä ole parasta seuraa Ymmille, vaan se kaipaa rauhallisia rapsutuskavereita. Tarhaan mennessä tamma on kyllä kiltisti, mutta innokkuutta löytyy ja Ymmi vaikka ravaisi tarhoille jos luvan saisi. Poistullessa haluttomuus on käsinkosketeltavissa ja Ymmi matelee askel kerrallaan hitaasti hakijansa perässä. Ratsuna Ymmi ei ole kovinkaan tasokas, mutta kouluratsastuksen tasoa tullaan nostamaan ainakin pykälällä eteenpäin ponin kasvaessa. Se on perusluonteeltaan kiltti ja nöyrä, eikä se halua satuttaa missään tilanteessa ratsastajaansa. Uusia asioita kohdatessaan Ymmi on vähän hankala, sillä se ei mielellään mene lähemmäksi esineitä tai asioita, vaan jää peruuttamaan paikalleen tai pyörimään silmät muljahdellen. Se ei myöskään liiemmin tykkää tuulisista ja epävakaista säistä, jolloin tamma säpsähtelee milloin mitäkin. Neito ei siis tarkoita pahaa pelätessään uusia tai jopa vanhoja asioitakin, vaan nämä jutut menevät oikeastaan luonteen piikkiin. Jos näitä seikkoja ei oteta huomioon, on Ymmi todella mukava ratsastaa ja hakee helposti käden tukea ollakseen shettis. Esteratsastus on vielä melko uusi juttu Ymmille, eikä se siksi ylitä ristikoitakaan mitenkään varmalla tyylillä. Epävarmuus syö myös vauhtia, joten esteen eteen stoppaamiset ovat melko tuttua puuhaa Ymmin osalta. Esteet on myös se laji, missä Ymmi saattaa eniten pistää vastaan ratsastajansa kanssa ja päästelee pukkipierulaukkoja. Välillä pukit tulevat esteitä ylittäessä, mutta on tyttö pari kertaa myös rynnännyt laukalle nätisti paikallaan seisoessaan. Hypellessä Ymmi on siis osittain arvaamaton, mutta kun sen saa keskittymään vain siihen mitä ollaan tekemässä, niin muuhun ei sitten jääkään aikaa. Sukutaulu
Jälkeläiset♥ 00.00.0000 o/t. Varsan nimi I. Vanhemman nimi
VarustekaappiKisakalenteri
Päiväkirja19.08.2015, kirjoittanut norpatar: estevalmennus
Jonna ja Ymmi ravailivat jo kentällä, kun saavuin paikalle. Pienen shettistamman kanssa oli tänään tarkoitus pitää pieni kurinpito valmennus. Jonna kertoi ponin olleen hiukan tuhma viime aikoina ja etenkin esteiden kanssa eläminen on todella hankalaa tai tamman mielestä elämä loppuu siihen paikkaan. Kävimme alkuun ihan perusasioita läpi, kuten asetus ja kääntäminen niin ettei poni pääse karkuun ulkolavalta. Ymmi heitti helposti pään sisään ja jatkoi liiraten matkaa, mutta siihen halusin muutoksen. Selitin ratsastajalle tämän olevan perusvirhe ponin koulutuksessa ja todennäköisesti sen vuoksi se kieltelee esteillekin, kun pääsee liiraamaan karkuun ulkoavuilta eikä suoristu kohti estettä. Teimme paljon pysähdyksiä ravista ja liikkeelle raviin uran sisäpuolella. Aluksi käytin kahta puomia Jonnan apuna hahmottamaan onko poni oikeasti suora. Aidalta Ymmi saisi liikaa tukea pysähdykseen, minä kun halusin ratsastajan antavan sen tuen. Alkuun Ymmi teki sen minkä ajattelinkin väänsi takamustaan pysähdyksessä. Istunnalla ratsastaminen meinasi jäädä nyt pois.
”Vatsalihkset ja reidet. Pidä pohje kiinni hevosessa. Vaikka pysäytät kuuluisi ajatella eteenpäin, ettei hevonen lähde poikittamaan tai pahimmassa tapauksessa peruuttamaan”, ohjeistin Jonnaa. Muutaman toiston ja eteen ratsastusharjoituksen jälkeen alkoi sujua. Jonna piti pohkeen läheellä ja käytti istuntaa. Heti jos Ymmi hiukan poikitti hän korjasi sen pohkeella eteen. Lisäsimme harjoitteluun puomin. Jo pelkän puomin ylittäminen ravissa sai ponin epävarmaksi. Paljon kehuja ja sama ajatus kuin pysäytyksessä heti korjataan pohkeella ilman sen suurempia eleitä. Ei potkien vain ihan normaali pohkeella. Puomin noustessa maasta ylös jatkoimme harjoituksia laukassa. Lopulta hyppäsimme molemmista suunnista laukassa n. 50Cm okseria. Pari kertaa poni oli liiankin iloinen suorituksistaan että pää hävisi jalkojen väliin ja alkoi mieletön ilottelu pukittelu, mutta sen annoimme kuitenkin anteeksi, koska Jonnalla ei ollut vaikeuksia pysyä kyydissä. Päätimme valmennuksen onnistumiseen ja aloitimme loppuverryttelyn. Loppuraveissa Ymmi alkoi olla pyöreä ja kulkemaan kuolaintuntumalla pätkiä. Jonna kehui ponia aina kun se pyöristi kaulansa, mutta säilytti kuitenkin ohjastuntuman. Tasapainon kanssa on viellä tekemistä, jotta poni pystyy kulkemaan kaarteissa tasaisella tuntumalla, mutta tästä on hyvä jatkaa. Kiitin ratsukkoa ja he jäivät viellä hetkeksi kävelemään. 18.09.2015, kirjoittanut omistaja: mallaspurossa tunnilla
Olimme saaneet Elsalta käskyn siirtyä suoraan maneesiin, ettei sade yllättäisi meitä kentällä kesken tunnin. Muut kaksi ratsastajaa olivat Elsalle tuttuja, joten nainen tulikin jututtamaan minua ja kyseli tasoani. Kerroin Ymmin olevan vielä melko nuori ja helposti hämmentyvä, ja arvioin opettajalle myös oman tasoni. Tämän jälkeen aloitimme puolipitkien ohjien kanssa kaarevat urat, jotka sujuivat näin ei-ohjastuntumalla melko hyvin, johtuen varmaan Ymmin herkkyydestä. Shettistammani tuijotteli paljon muita ratsukoita ja ei olisi millään tahtonut kenenkään kulkevan takanaan, jolloin yleensä pisti stopit ja kääntyi katsomaan, että kuka siellä oli. Pikku hiljaa Ymmi alkoi tottua toisiin hevosiin ja suoritti kiltisti kaarevat urat. Itse en paljoakaan joutunut tekemään pysähdyksiä ja peruutuksia hallinnan vuoksi, sillä ponini köpötti minikäyntiä korvat luimussa minua tarkasti kuunnellen.
Kun siirryimme ravaamaan, ei Ymmi enää ollutkaan herkkä avuille, vaan rynnisti menemään pää ylhäällä, kieli ulkona ja pohjetta vasten punkien. - Pruuut, koetin rauhoitella ja kun uskalsin Elsan ohjeiden mukaan laittaa pohkeen kunnolla kiinni ja tehdä puolipidätteitä, alkoi Ymmi oikeasti kuunnella. Voltit päätyihin sujui hyvin, niitä kun olimme harjoitelleet paljon kotonakin. Aina Ymmi ei lähtenyt asettumaan vaan koetti seurata muita ratsukoita, mutta tätäkin sain korjattua Elsan ohjeiden mukaisesti. Emme olleet harjoitelleet erityisen paljoa pohkeenväistöä, saati niin että takapää oli uralta sisällepäin. Tämä ei siis aivan sujunut kohdaltamme ja raukkaponini oli aivan hämmentynyt käskyistäni. Kun sitten loppuun saimme pari oikeanlaista askelta puolivahingossa, sai Ymmi suuuret taputukset. Ensimmäinen laukannosto lähti kipikipi-ravin kautta, mutta siitä huolimatta taputin Ymmiä sisäkädelä nopeasti. Olin jo ollut aivan paniikissa, ettei tamma lähtisi höseltäessään kun pinkomaan karkuun. Loiva kaarevaura onnistui yli kaikkien odotusteni, ja oli varmaan koko tunnin paras osio. Emme olleet edes harjoitelleet sitä, joten olin erittäin ylpeä pikkutytöstä. Lyhyiden sivujen kokoaminen ei tosin aivan mennyt nappiin, mutta ei yhdellä tunnilla varmaan kaikki voi onnistuakaan. Loppukäyntien aikana Ymmi sai roimasti taputuksia ja kotitallilla monta porkkanaa. tunnin pitäjän, elsan, kommentti:
En ollutkaan hetkeen päässyt opettamaan nuorta hevosta, joten Ymmi oli minusta aika hauska tapaus. Siitä huomasi selvästi, että se oli kokematon ja kokematon poni kaipasi varmaa ratsastajaa. Käskinkin Jonnaa ratsastamaan sillä vähän napakammin ja vaikka jopa puhelemaan ponille rauhallisesti. Pohkeet piti ehdottomasti pitää lähellä ja jos Ymmi meinasi jäädä vilkuilemaan liikaa jotain asiaa, piti Jonnan heti keksiä tammalle muuta puuhaa. Oli hyvä keskittyä siihen, että nuori shetlanninponi kuunteli selässä istujaa, eikä miettinyt omia juttujaan. Välissä pyysin Jonnaa pidentämään vähän ohjaa. Tamma selvästi jännittyi liian kovista ohjasotteista ja alkoi kiemurtelemaan, joten ohjista hellittäminen edisti rentoutumista aika paljon. Suuhun ei saanut jäädä kiinni ja piti käyttää rohkeammin pohjetta, sekä omaa istuntaa. Pohkeenväistössä oli tärkeintä, että vauhtia ei ollut liikaa. Kun vauhti oli aivan hiljainen, oli helppo tehdä pari askelta väistöä ja sitten suoristaa hevonen. Liikaa ei nuorelta voinut vaatia jos se teki oikein, piti aina kehua ja siinä ratsastaja oli taitava! Volteilla ratsastaja meinasi jäädä liikaa taivuttamaan ponia sisäkädellä, joten pyysin Jonna käyttämään enemmän sisäjalkaa. Sisäkädellä sai asettaa ponia sisällepäin, mutta heti kun Ymmi teki halutusti, piti ohjalla myödätä. Laukannostot ovat nuorilla monesti vaikeita, kuten ne olivat tänään Ymminkin kohdalla. Sen takia kannattaa antaa ponin oikeasti ravata aika lujaa ja nostaa laukka sitten kaarteesta. Laukannostoja kannattaa myös opetella, eli tee jatkossa mahdollisimman monia laukannostoja. Ratsukko meni tänään silti todella hyvin, sillä Jonna sisäisti sanomani asiat varsin nopeasti ja osasi hyödyntää niitä oikein poniinsa. Hyvä tytöt!
|